La chica y el mar: Gibraltar on my mind

Juuri kun nenä on alkanut tottua pitkänmatkan bussin ellottavaan hajuun, vuorten takaa alkaa häämöttää meri, ja meressä hain evän muotoinen valtava kallio. Bussi saapuu La Líneaan ja pienen harhailun jälkeen me löydetään raja-asemalle. Passin heilauttaminen elämäänsä kyllästyneen näköisen virkailijan nenän alla riittää ja saavumme Gibraltarille, Iso-Britanniaan.

Aamuaurinko alkaa jo lämmittää kun me kävellään kiitoradan poikki. Todellakin, Gibraltarilla tila on vähän kortilla ja kaikkien turistien on kuljettava sama, erikoinen tieosuus. Tuntia myöhemmin me nähdään, kuinka EasyJetin kone nousee ilmaan samalta tontilta. Pian me saavutaan Winston Chuchill Avenuen alkupäähän ja lähdetään kävelemään suuren kallion, The Rockin, juurelle. Fish n' chips lukee lähes jokaisen ravintolan listalla ja hinnat ovat tietenkin punnissa, Gibraltarin punnissa. Tuntuu vähän hämmentävältä, että nyt kävellään Brittein maaperällä. Ajatelkaa itse, jos vaikka Ahvenanmaa olisikin jossain Karibialla. Utterly bamboozling.

---

Gibraltar on kyllä mielenkiintoinen paikka. Onneksi se on niin pieni (6,5 neliökilometriä, saman kokoinen kuin, öh, Latokaski...?) että sen voi suurin piirtein ottaa haltuun yhdessä, kahdessa päivässä.

Oikeastaan Gibraltar on ilmiönä paljon mielenkiintoisempi kuin paikkana. Juu, onhan se ihan hieno se kallio, kun se nousee 426 metriin majesteetillisen näköisenä ja on siellä niitä apinoitakin, joo. Enenmmän Gibraltar kiinnostaa, koska se on jäänne Brittien suurvalta-ajoilta ja koska se sijaitsee niin merkittävässä maantieteellisessä paikassa. Trafalgarin taistelukin käytiin ihan näillä hoodeilla.

Gibraltar on oikeasti Britannian autonominen merentakainen alue eikä se suoranaisesti kuulu Iso-Britanniaan. Gibraltarilla on oma pääministeri (joka on pysynyt viimeiset 16 vuotta samana) ja 17-henkinen parlamentti. Siellä puhutaan englannin ja espanjan lisäksi niiden sekoitusta, llanitoa. Voin kertoa, että kummankaan kielen osaaminen erikseen ei auttanut ainakaan mua ymmärtämään llanitoa.

Gibraltar on kuulunut noihin Brittien mertentakaisiin alueisiin jo vuodesta 1713, mutta Espanja on säännöllisin väliajoin vaatinut sitä itselleen. Jälleen vertaus: ajatelkaa, jos vaikka Espanja hallitsisi Hailuotoa. Tai tässä tapauksessa hailuotolaiset olisivat aika omavaltaisia, tai valta olisi lähinnä jonkun Teron käsissä. Noh, nyt riittää Wikipedian jäljentäminen.

Gibraltarin kaupungin läpi kulkee ostoskatu, jonka varrella on ehkä satoja pikkuputiikkeja, enimmäkseen vaate-, viina- ja elektroniikkaliikkeitä. Wikipedia kertoo (okei, vielä tää juttu), että "Pääosan taloudesta muodostavat offshore-pankkitoiminta ja matkailu". Offshore-linkin metatekstinä on "veroparatiisi". Jos joku kuvittelee, että Gibraltar on turistille halpa paikka, voin kumota senkin harhaluulon. Maksoin Subway-ateriasta 12 euoa, 'nuff said.

Nyt oli kuitenkin sunnuntai, joten kaupoissa ei juuri tarvinnut koluta. Oli siis mukavasti aikaa ottaa Cable Car ja ajaa sillä Rockin huipulle (tai siis yhdelle niistä). Korvissa vaan rutisi kun hiihtohissimäinen gondoli kiipesi kukkulan kylkeä pitkin ylös. Ilma oli selkeä, joten huipulta näki hyvin Afrikan puolelle. Välimatkaa on vain n. 30 kilometriä.

Gibraltarilla elää Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat. Magotit on tietenkin tottuneet turisteihin ja ne voi käydä melko tuttavallisiksi. Kaikki oppaat varoittavat, että apinoihin ei saa koskea, koska ne puree ja apinoiden syöttämisestä saa 500 punnan sakon.

Varoituksista ei juuri ole apua, kun on avannut eväs-Snickersin, joku apina kuulee karkkikääreen rapinan jostain, hyppää niskaan ja tarraa suklaapatukasta kiinni. Ei auta muu kuin päästää irti, koska apinan ote on aika tiukka. Ei sillä, että sitä patukkaa sen jälkeen enää hirveästi tekisi mieli syödä... Ja jos laukun laskee hetkeksi maahan, niin joku on aivan varmasti kohta kaivamassa sen sisältöä ulos.

Kun me vihdoin lähdettiin Cable Carilla alaspäin, huipun liepeillä kaarteli noin satapäinen kotkaparvi. Matkaseurueen muut jäsenet, Aki ja David, taisi ihan oikeasti toivoa, että kotkat kävisi vähän harventamassa apinakantaa, sen verran traumoja herrat saivat.

Lopuksi vielä muutamia poimintoja kahdelta Gibraltarin reissulta.