Öinen Fuge, paras Fuge

Koska välillä ei vaan jaksa kirjoittaa, on hyvä, että silloin voi kuvata. Illalla Fuengirola peittyy valosaasteeseen, mutta jos vähän pysähtyy miettimään, saaste koostuu oikeastaan aika hienoista jutuista.



Paseon Maritimon karuselli, jossa matkustin tänään jäniksenä, hähää!


Hotellinrotisko Paseolla, jonka uima-allaskin on täytetty hiekalla. Tämä tässä siksi, että se on ainoa rakennus rantakadulla, joka ei hohda minkäänlaista valoa.


Hotellien kivat valaistukset, esimerkki 1.


2.


3.


Valkoinen lentävä silppu koostuu yöperhosista ja lepakoista.


Playan sienimetsää.


Kaverit lähti iltalenkille.


Punaisten lyhtyjen alue? Ei, kun mun kotitalo.



Tää viimeinen kuva on mun kotitoimistosta. Parvekkeella on ihan mukava tehdä hommia iltaisin. Huomaa läppärin näytön tuottama "nörttivalo".

Ensi kerralla enemmän sanoja ja vähemmän kuvia :)

Sol y sombra

Kameralaukku, aurinkorasva, vesipullo, pähkinöitä evääksi, kirja viihdykkeeksi ja aurinkolasit, kaikki tarpeellinen mukana. Pieni, vaaleansininen Fiat Panda kurvailee moottoritiellä niin, että nuokkuva pää kolahtelee vähän väliä ikkunaan.

Moottoritieltä käännytään pohjoiseen vievälle pikkutielle. Tie kipuaa ylemmäs ja ylemmäs niin, että korvissa alkaa rutista. Joka mutkassa huomaa toivovansa, ettei kulman takaa ilmesty vastaantulijoita. Alla kun voi olla useiden satojen metrien pudotus laakson pohjalle.

Pian edessä levittäytyy alavampi, vuorien reunustama tasanko. Sen vasemmalla laidalla siintää tiiviin näköinen kaupunki. Ollaan perillä Rondassa.

---
Kun Fuengirola käy liian ahtaaksi (ja se käy melko nopeasti), on hyvä lähteä muualle. Andaluciaa on hallinneet milloin roomalaiset, milloin vandaalit, maurit tai espanjalaiset. Kaikki on jättäneet omanlaisiaan jälkiä alueelle.

Esimerkiksi Rondan kaupungista (joka sai kaupunki -tittelin jo Julius Caesarin aikaan) löytyy jälkiä kaikista sen vanhoista asukeista. Rondassa on muun muassa roomalaisten rakentamia siltoja, maurien minareeteja ja Espanjan vanhin käytössä oleva härkätaisteluareena. Itse kaupunki on kompakti, siellä on hieno 120 metriä korkea silta ja syviä rotkoja, mutta ei ne jääny Rondasta päällimmäisenä mieleen.

Tietenkin juuri sinä päivänä, kun käytiin Emmin ja Rudin kanssa Rondassa, kaupungissa oli jonkinlainen feria meneillään. Se taas tarkoitti sitä, että harvoin käytetyllä härkätaisteluareenalla oli taas käyttöä.

Härkätaistelut on melko ajankohtainen (ja kuumottava) aihe, kun Katalonian päätti kieltää härkätaistelut alueellaan. Mä halusin nähdä omin silmin, mitä se oikeasti on, joten ostin lipun areenan ulkopuolella pyörineeltä mustan pörssin kauppiaalta. Rudi ja Emmi meni tutustumaan paikalliseen baarikatuun. Areenalta kuului jo mölyä, mutta ovista ei päässyt sisään. Odottelin noin puoli tuntia (kahdenkymmenen muun turistin kanssa), että ovet avattaisiin. Kun edellinen taistelu loppui, lisää katsojia päästettiin sisään.

Sain melko "hyvän" paikan yläkatsomon eturivistä. Taistelut menee jotakuinkin näin: ensimmäisenä lavalle päästetään härkä. Luultavasti sitä on jo härnätty etukäteen, jotta se vaikuttaisi mahdollisimman raivokkaalta. Ensimmäisessä vaiheessa, eli terciossa, pääesiintyjä, eli matador, käy lavalla esittäytymässä ja tekee tandoja, eli sarjan väistöjä. Ilmeisesti tarkoituksena on arvioida, kuinka vikkelä ja aggressiivinen härkä on. Jokaisen vaiheen välissä puhallinorkesteri soittaa kohtalokkaan kuuloista musiikkia.

Seuraavassa vaiheessa lavan laidoilta ilmestyy kirkkaisiin, hopealla kirjailtuihin pukuihin puettuja banderilleroja, jotka ensin juoksuttaa härkää ja sitten rupeaa iskemään teräviä, koukkupäisiä "keiloja", banderilloja, härän selkään. Verenvuodatus on alkanut. Kun härkä juoksee, koukut riipivät härän selkää ja tekevät härän todella vihaiseksi.

Viimeisessä vaiheessa, tercio de muertessa, räiskyviin väreihin pukeutunut matador palaa lavalle sen kuuluisan punaisen vaatteen, eli muletan ja miekan kera. Muutaman tandan jälkeen matador vetää miekan esiin ja suorittaa estocadan. Miekka isketään härän lapaluiden välistä suoraan härän sydämeen.

Härkä alkaa vedellä viimeisiä hengenvetojaan. Hetken kuluttua se vetäytyy lavan reunaan, varjon puolelle ja asettuu makuulle odottamaan kuolemaa. Jos härkä ei vielä kuole, lavalle tulee avustaja, joka iskee nopeasti kalaveitsen näköisen teräaseen härän silmien väliin, jolloin härkä kuolee välittömästi.

Lavalle ohjataan korskea hevosvaljakko, jonka perään härän ruho sidotaan ja raahataan pois areenalta kulkusten ja torvien soidessa. Suurin osa ihmisistä hurraa ja heiluttaa valkoisia liinoja. Koko taistelu on ohi noin 20 minuutissa, sitten seuraava matador päästetään irti.

---

Next stop, Gibraltar. Tässä vielä turistikuvia Rondasta, kiitokset malleille :)




Ei suositella matkapahoinvointisille tai krapulaisille.




On niillä näköalat




Puente Nuevo, valmistunut 1793, kestää arkkitehdin mukaan ikuisesti.




Mandariini-challenge.




Ei taida kukaan tulla avaamaan siestan aikaan.




Kujat on Rondassa melko kapeita.




Why can't we all just get along?




Jotain on selkeästi tapahtumassa, kun kaupungilla vilisee tällaisia neitejä.

Reviirin kartoitusta

Pakkaan läppärin ja kameran olkalaukkuun ja lähden lampsimaan Centro Finlandia kohti. Aurinko porottaa kymmeneltä jo täydellä voimalla ja mietin, miksi ihmeessä otinkaan tänne villasukat mukaan.

Centron liukuovet avautuvat kuuliaisesti, mutta joudun limboamaan puoliksi avatun ristikon alitse valkoisen talon viileyteen. Ilman ilmastointia tietokoneetkin ylikuumenisivat hetkessä. Istahdan pienen työpöydän ääreen ja alan naputella puhtaaksi edellisenä päivänä tehtyä haastattelua, sitten käyn läpi uutisjuttuun otettuja kuvituskuvia. Kun alakerran kahvila aukeaa, käyn hakemassa sieltä korvapuustin ja juotavaa.

--

Nyt mä olen ollut poissa Suomesta pidempään kuin koskaan elämässäni. Ainakaan vielä koti-ikävä ei ole iskenyt. Toisaalta, kun työskentelee pikkukaupungissa, jossa asuu 3000 muutakin suomalaista (ja alakerran kahviossa myydään ruisleipää ja Fazerin sinistä), se ei ole ihmekään.

Erityisesti Fuengirolan Los Bolichesin kaupunginosassa (jossa itsekin asun) suorastaan kuhisee suomalaisia. Mitä lähemmäs rantaa mennään, sitä "turistisoituneempaa" kaupunki on. Koko kahdeksan kilometrin pituinen ranta on täynnä kaupallisia "playoja", joista voi vuokrata aurinkotuolin ja varjon. Iltaisin ranta kylpee kalseassa valosaasteessa, jota tulee mm. hirvittävistä rantaravintoloista. Hirvittäviä ne on esim. siksi, että kaikissa on muovikalusteet.

Fuengirolassa on mm. suomalaisten pitämä kirjakauppa, koulu, useita ravintoloita ja baareja, fysioterapeutti, kauneushoitoloita ja muita suomalaisten yrityksiä. Los Bolichesissa voisi elää ja selvitä ympäri vuoden puhumatta sanaakaan espanjaa tai edes englantia. Siksi kai täällä onkin niin paljon eläkeläisiä... Tällaisessa ympäristössä mä siis työskentelen.

Tietenkään mä en halua viettää sellaista elämää. Siksi täältä täytyykin lähteä muualle. Mutta se onkin seuraavan postauksen aihe.

Tuossapa vielä vähän kotikylän kuvia.



Mun koti (parveke ympyröity punaisella rinkulalla). Ja sitä playaa.



Kaikki kadut täällä on about näin leveitä. Ruuhkia ei silti ole.



Lokit on täällä paljon kohteliaampia kuin Suomessa. Ne liitelee vain kalastajaveneen perässä.



Koska vihannekset on täällä halpoja, salaatteja tulee syötyä paljon. Tässä feta-paprika-pähkinä-pekonisalaattia. Omnom :)



Meduusanpistos? Ei sentään, taisteluvamma Barcelonasta. Heidi vs. päivänvarjo ei päättynyt hyvin kummankaan osalta.