Reviirin kartoitusta

Pakkaan läppärin ja kameran olkalaukkuun ja lähden lampsimaan Centro Finlandia kohti. Aurinko porottaa kymmeneltä jo täydellä voimalla ja mietin, miksi ihmeessä otinkaan tänne villasukat mukaan.

Centron liukuovet avautuvat kuuliaisesti, mutta joudun limboamaan puoliksi avatun ristikon alitse valkoisen talon viileyteen. Ilman ilmastointia tietokoneetkin ylikuumenisivat hetkessä. Istahdan pienen työpöydän ääreen ja alan naputella puhtaaksi edellisenä päivänä tehtyä haastattelua, sitten käyn läpi uutisjuttuun otettuja kuvituskuvia. Kun alakerran kahvila aukeaa, käyn hakemassa sieltä korvapuustin ja juotavaa.

--

Nyt mä olen ollut poissa Suomesta pidempään kuin koskaan elämässäni. Ainakaan vielä koti-ikävä ei ole iskenyt. Toisaalta, kun työskentelee pikkukaupungissa, jossa asuu 3000 muutakin suomalaista (ja alakerran kahviossa myydään ruisleipää ja Fazerin sinistä), se ei ole ihmekään.

Erityisesti Fuengirolan Los Bolichesin kaupunginosassa (jossa itsekin asun) suorastaan kuhisee suomalaisia. Mitä lähemmäs rantaa mennään, sitä "turistisoituneempaa" kaupunki on. Koko kahdeksan kilometrin pituinen ranta on täynnä kaupallisia "playoja", joista voi vuokrata aurinkotuolin ja varjon. Iltaisin ranta kylpee kalseassa valosaasteessa, jota tulee mm. hirvittävistä rantaravintoloista. Hirvittäviä ne on esim. siksi, että kaikissa on muovikalusteet.

Fuengirolassa on mm. suomalaisten pitämä kirjakauppa, koulu, useita ravintoloita ja baareja, fysioterapeutti, kauneushoitoloita ja muita suomalaisten yrityksiä. Los Bolichesissa voisi elää ja selvitä ympäri vuoden puhumatta sanaakaan espanjaa tai edes englantia. Siksi kai täällä onkin niin paljon eläkeläisiä... Tällaisessa ympäristössä mä siis työskentelen.

Tietenkään mä en halua viettää sellaista elämää. Siksi täältä täytyykin lähteä muualle. Mutta se onkin seuraavan postauksen aihe.

Tuossapa vielä vähän kotikylän kuvia.



Mun koti (parveke ympyröity punaisella rinkulalla). Ja sitä playaa.



Kaikki kadut täällä on about näin leveitä. Ruuhkia ei silti ole.



Lokit on täällä paljon kohteliaampia kuin Suomessa. Ne liitelee vain kalastajaveneen perässä.



Koska vihannekset on täällä halpoja, salaatteja tulee syötyä paljon. Tässä feta-paprika-pähkinä-pekonisalaattia. Omnom :)



Meduusanpistos? Ei sentään, taisteluvamma Barcelonasta. Heidi vs. päivänvarjo ei päättynyt hyvin kummankaan osalta.